http://www.tikkurila.fi/kotimaalarit/varit/varien_valinnan_abc/valitse_oikea_varikartta_avuksi/

http://www.kaakelitehdas.fi/index.php?page=1298

http://www.verhoilutyo.fi/sisustustyylit/

http://www.tapettitehdas.fi/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tyyli

http://retro-cevenol.jimdo.com/

http://retro-cevenol.jimdo.com/photos.php

Tässä on sen klubin nettisivut. 30 heitä oli, 28 aikuista ja 2 lasta. Moninainen ryhmä, eri sukupolvia ja eri paikkakunnilta täältä Sevennien alueelta 40km säteeltä. Kiva yllätys nyt kevään kynnyksellä. Käden taidot tienasi 110 euroa. Se on suuri raha meidän yhdistyksemme budjetissa.

Fiksu ryhmä, ihan toista kuin se syksyinen, josta viimeksi kerroin, sitä joka meinasi lähteä maksamatta. Vaikka muuten se kyllä oli ok, ihmiset olivat mukavia.

Haastelin yhtä pappaa. Kysyin häneltä vierailun jälkeen, oliko mitään mikä muistutti lapsuudesta. Hän kertoi, että lapsena 30-luvulla hän sai lahjaksi punaisen nallen ja suklaata. Maaseudun lapsi. Ja sanoi, että tuli täällä mieleen paljon muistoja.

Klubin puheenjohtaja, joka tämän visiitin järjesti, oli nähnyt vain museokyltin tien vieressä ja siksi hän toi koko ryhmänsä tänne. Lisäksi rouvansa kanssa he olivat käyneet Myoldbear-nettisivuilla ja tykkäsivät niistä.

Koulunäyttely oli taas suosiossa. Aina vierailijat ihmettelevät, kun on tallella vielä 60-luvun koulupiirustuksia ja muuta rekvisiittaa. Yleensä ihmiset eivät kaikkia sellaisia säilytä. Ei ole tilaa. Nykymaailmassa kun taloihin ei enää rakenneta vinttejä. Pidetään tärkeämpänä kuluttamista, uuden ostamista mahdollisimman paljon, jotta talous pyörii. Vanha heitetään pois. Toisaalta antiikin arvostus on kyllä kunniassaan, toisin kuin 60- ja 70-luvuilla, jolloin se kulutus- ja hävitysvimma alkoi.

Ryhmästä oli varmaan puolet naisia ja puolet miehiä. Molemmat olivat tyytyväisiä, he olivat kaikesta kiinnostuneita. Vaikka minulla ei ole kovin paljoa teknillisiä leluja, on sitten muuta, mikä on yhteistä lapsille, on sitten tyttöjä tai poikia. Ja "mennyt maailma" näkyy museon joka nurkassa. Se meitä keräilijöitä kiehtoo.

Vaikka voin minä tietenkin pikkuhiljaa lisätä hiukan tilaisuuden tullen vanhojen autojen määrää tai muuta sellaista. Koskaan ei tule valmista, kokoelmaa voi aina täydentää.

Tästä linkistä alla löytyy kuvasarja niistä autoista isommassa koossa Lézanin kylän kunnantalon parkkipaikalta kuvattuna. Heillä on kuulema vanhempia malleja, mutta nyt oli vain näitä uudempia. Vanhemmat löytyvät heidän nettisivuiltaan.

http://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/sets/72157623571358002/

http://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/4413757474/sizes/o/

Tämä Simca oli minusta hauska, ottaisin sen, jos saisi valita.

Huomenna tulee se vanhojen autojen harrastajien klubi tänne museoon, monsieur soitti juuri ja varmisti. Sovittiin myös, että treffataan ensin parkkipaikalla, koska he tulevat kaikki vanhoilla autoillaan ja otan kuvia. Heitä onkin sitten 30!

Ystäväni tulee myös kameransa kanssa kuvaamaan niitä vanhoja autoja, vaikka hänen vanha Fiattinsa ei nyt ole ajokunnossa eikä sillä pääse.

Piti soittaa paikallisen lehden toimittajalle myös, että tulee tekemään nyt sen artikkelin samalla nukkenallemuseosta, koska on 10.vuotis synttärit. En olisi kyllä rohjennut. Kaikki artikkelit, jotka museosta on tehty ovat olleet lehden aloitteesta eikä minun. Mutta tuo "puskuri" Sébastien, joka minua patistaa joka paikkaan, sai tahtonsa perille ja toisaalta on hän nyt oikeassakin. Itse täytyy markkinoida, muuten ei ole ketään museossa.

Soitin myös herra Bernardille ja hän lupasi tulla katsomaan kun kerkiää. Bernardit on yksi kylän keskipiste, he tuntevat kaikki ja kaikki heidät. Joten juttu leviää sieltä hyvin... "Annoin vettä myllyihin."

Kyllä on kyläläisillä ihmettelemistä, kun kylä on täynnä toinen toistaan hienompia vanhoja autoja. Ja silloin he vasta ovat puulla päähän lyötyjä, kun kuulevat, miksi se autoklubi tänne tuli käymään. - Nukkenallemuseoon! On lézanilaisilla sitten puhumista...

http://farm5.static.flickr.com/4036/4407759993_360a855347_o.jpg

http://actu.orange.fr/france/la-tempete-a-fauche-des-vies-et-submerge-des-maisons_503807.html

http://actu.orange.fr/france/les-recherches-ont-repris-apres-le-passage-de-la-tempete-xynthia-qui-a-fait-48-morts_503821.html

http://www.france-info.com/france-regions-2010-02-28-la-tempete-xynthia-une-catastrophe-nationale-411585-9-13.html#

http://fr.news.yahoo.com/4/20100228/tts-france-tempete-bilan-synthese-ca02f96.html

Rescapés et témoins de la tempête samedi soir ont évoqué des "mini-raz-de-marée" sur le littoral, certains, sous le choc, parlant même de "tsunami".

"Il y a de véritables scènes de désolation. Personnellement, je n'avais jamais vu ça", a raconté à Reuters Bernard Alliot, adjoint au maire d'une petite commune de Loire-Atlantique où deux personnes âgées ont été retrouvées noyées après avoir voulu s'enfuir de leur camping-car.

D'un coup, "c'était comme si nous étions sur une île", a expliqué un restaurateur de Loire-Atlantique qui a passé une partie de la nuit réfugié sur le toit de son établissement.

"L'OCÉAN EST ENTRÉ DANS LES TERRES"

Le secrétaire d'Etat aux Transports, Dominique Bussereau, élu de Charente-Maritime, a survolé dimanche son département en hélicoptère avec le préfet local.

"L'océan est entré dans les terres. J'habite dans ce département depuis plus de trente ans et, même en 1999, on n'avait jamais vécu des phénomènes de telle nature", a-t-il déclaré sur France Info.

Après l'ouest de la France, Xynthia a frappé dimanche l'Ile-de-France et le nord-est du pays avant de poursuivre sa route vers la Belgique, le Luxembourg et l'Allemagne.

_______________________________________________________________

Eilen näytettiin telkkarissa Vendéen alueelta Länsi-Ranskasta, jossa myrskytuuli ja sen mukana tullut erikoisen kova nousuvesi ja sateet olivat murtaneet padot ja upottaneet talot veden alle, näkyi vain kattoja. Monet ihmiset olivat jääneet loukkuun taloihinsa. Vesi nousi alle puolessa tunnissa kattoon asti yhtäkkiä yöllä, moni hukkui  nukkuessaan. 45-50 on kuolonuhrien määrä toistaiseksi.

Tsunami siitä tulee mieleen. Paikalliset ihmiset sanovat, että he eivät ole koskaan ennen nähneet sellaista.

Nyt siitä puhutaan mediassa yhtenään. Miksi ei evakuoitu ihmisiä? - Niin olisi pitänyt tehdä, mutta se oli ennalta-arvaamaton tapaus. Miksi on annettu rakennuslupia liian lähelle merta ja tulva-alueelle meren tasolle? - Siitä käydään nyt julkista keskustelua ja oli tuo vaaratilanne ollut jo esillä, pahin miten voisi käydä, meri vallata maan, mutta siihen ei uskottu tai ei haluttu uskoa. Kunnat haluavat kasvaa ja vaurastua myöntämällä rakennuslupia liian helposti.

Myrsky yllätti myös säätietilijät, vaikka eilen päivällä tuli yllättäen reaaliajan sääennuste internettiin. Tuo alue Atlantin valtameren rannalla oli hälytysalueena punaisella ja sanottiin, että myrsky saapuu pian Espanjasta. Mutta se myrskyvaroitus tuli ihan saman päivän aikana, eikä montaa päivää aikaisemmin kuten useimmiten.

http://upandpost.com/image/full/c/995f4fd338b83b72c3cb5e6b376053b.jpg

http://upandpost.com/image/full/8/8cb75787f311d47db52594e16d439b0.jpg

http://upandpost.com/image/full/2/e1ecea848eae63ac20a6fbaa47436cb.jpg

Ylläolevista linkeistä löytyy isommat kuvat.

Olen pitkän aikaa hakenut pientä vitriiniä nukketaloa varten. Tässä löytämäni kaappi, joka on yli 100-vuotias. Se on tehty ilman nauloja. Täytyy olla kokoelmassa myös kaappinukketalo kuten ennen vanhaan niitä oli paljon.

Se oli hiukan vahingoittunut ylhäältä vasemmalta ylätason reunasta ja sitä oli peitelty maalilla, vaikka muualta se oli lakattu. Poistin sen maalin santapaperilla ja lakkasin sen. Vasta kolmas kerros peitti puun siitä samanlaiseksi kuin muualta. Lakkasin sen uudestaan kokonaan entisenlaiseksi, koska oli kulumakohtia vähän joka puolella, mutta kullanväriseen koristeeseen en koskenut alimmassa peiliovessa. Ei näy enää se virhekohta, ainakaan kuvassa, luonnossa hiukan. Mutta ei hyppää silmiin ensimmäiseksi kuten alussa. Toisaalta yleisvaikutelma oli hyvä, siksi päädyin lopulta tähän vitriiniin. Ja sen mukana on hiukan historiaa, arvoitusta. Ei ole ihka tavallinen joka paikan kaappi. Ja sain alennusta, kun harkitsin muutaman kuukauden. Ei nyt käy paljoa antiikkikauppa.

Huonekalut ovat 50-luvulta englantilaisesta Triang nukketalostani, jonka sisällä ne ovat olleet piilossa. Tilan puutteen takia en ole saanut niitä esille, vain sen talon ulkopuolelta nähtynä ison vitriinin sisällä.

http://www.ktminiatures.com/Twigg.html  Siinä näin saman peilipöydän ja lipaston kuin minulla. Twigg-merkkiset ja englantilaiset kuten Triang nukketalo.

http://www.ktminiatures.com/Others.html Tästä linkistä löysin kylpyammeen ja lavuaarin, joka minulla on myös, vaikka minulta kyllä puuttuu se vessan pönttö. Ne ovat näköjään japanilaista tekoa ja aika kalliita, 20euron paikkeilla. Jos ne olisivat kiinalaista krääsää, en laittaisi esille. 

Haen kyllä tähän kaappiin vanhempaa sisustusta ajan kanssa, 30-40-lukua, ja siirrän sitten muualle 50-luvun.

Vasemman puoleiset nuket ovat 20-30-luvun posliininukkeja ja oikealla taas on selluloidi nukkeja noin 50-luvulta.

Meinaan tapetoida sen sisältä 30-40-luvun tapetilla. Olen nähnyt hienon ja hauskan punaisen ruotsalaisen 40-luvun nukketalokaapin punaisine ruusutapetteineen. Tästä minunkin kaapistani saa tulla sitten ruusukaappi.

Ennen joulua Anduzeen asti oli juoru kulkenut, Sébastien sitä puhui, että meidän kylän kunnantalolla kunnanvaltuusto on niin riitaisaa porukkaa, että ei tiedä kuinka kauan se pysyy koossa. He haukkuvat toisiaan kulissien takana ja edessä. Kunnanjohtajaa sanottiin itsevaltiaaksi tyranniksi, joka ei paljoa muita kuunnellut.

Postiluukusta tuli välillä yleistiedote, jossa kutsuttiin meitä kyläläisiä johonkin yhteiseen neuvottelutilaisuuteen erimielisyyksiä selvittämään. Oli se ihmeellistä! En ole sellaista ennen nähnyt.

Kunnan blogifoorumi kertoi myös hyvin tulehtuneesta ilmapiiristä. Kukaan ei sovi kenenkään kanssa. Mahtaa siellä olla ollut aika mahdoton tilanne! Riitapukareita koko kunnantalo täynnä.

Sitä tämän kylän linnan ostoakin arvosteltiin. Minusta se oli hyvä idea. Siitä saisi hienon turistivetonaulan, jos vaan investoisi. Ihana 1200-luvun linna keskellä kylää hienoine puutarhoineen. 

No, tulos oli joulukuussa se, että lopulta kaikki olivat kunnantalolla sanoneet itsensä irti, paitsi pari vakiosihteeriä, jotka ovat olleet yleisön palvelussa monta vuotta.

Nyt on ollut uudet kunnanvaalit ja kunnanjohtajaksi on valittu herra ja rouva Bernardien, ystäväperheeni, vävypoika, yli 40 vuotias viininviljelijä. Olen nähnyt hänet muutaman kerran. Kivan tapainen.

Muuten eilen tuli yllättävä puhelinsoitto, mukava yllätys. Numerotiedostelusta näin, että paikallisia he ovat, St Hippolyte du Fort'in kylästä tulee 15-20 hengen ryhmä "Vanhojen ajoneuvojen klubi" yhdistys maaliskuun 7.päivänä museoon. Tulisivat sitten tänne vanhojen keräilyautojensa kanssa. Olisi näillä kyläläisillä ihmettelemistä, kun parkkipaikat olisi täynnä toinen toistaan hienompia autoja menneiltä ajoilta! - Ja se vasta olisi uutinen, kun he kuulisivat, että nukkennallemuseoon he kaikki tulivat! Kyläläiset kun eivät tätä paljoa arvosta. Vain kaikkea omaansa. Ovat aika itserakkaita tai t.s.nurkkapatriootteja.

Ihmettelin sitä sitten ystävälleni, että jos he autoharrastelijoita ovat, he ovat miehiä ja miksi heitä nyt tämä museo kiinnostaisi. Hän sanoi, että pariskuntia he ovat varmaan. Ja toisaalta ne mauguiolaiset, jotka juuri kävivät museossa, olivat myös vanhojen autojen harrastelijoita lelujen lisäksi. Ja onhan tämä kokoelmani jo aika monipuolinen. Varsinkin koulunäyttely viehättää sekä poikia että tyttöjä, isoja ja pieniä.

Siinä näkee, että en minä turhaan ole rahojani "haaskannut" museoon, vaikka sinne "joka penni" menee. Ranskalaiset museokävijät sanovat nykyään, että täällä näkee sellaista, mitä ei ole joka paikassa.

Tänään yksi Montpellierlainen matkatoimisto kyseli ryhmähintoja toukokuulle. Se on hyvä merkki.

Mutta noista ryhmistä puheenollen, ei parane innostua liikaa kuten minulla on usein tapana, tulee pian samanlainen pettymys kuin se naapurikylän eläkeläisryhmä syksyllä. Heillä ei ollut alkuunkaan aikomusta maksaa sisäänpääsyä, tulivat vaan uteliaisuuttaan katsomaan naapuriin. Sébastien sanoi, että minun täytyy tehdä kuten he retkeilymajassa, ottaa ryhmän varausmaksu etukäteen 20% hinnasta.

Minulla on nukketalojeni joukossa kolme maataloa, 1920-1950. Sekatiloja kuten siihen aikaan oli. Ne vasta ovat minusta nostalgisia. Ne ovat kaikki kyllä saksalaisia. Loimaan Sarka museossa näin nukketalon, se oli suomalaista tilaustyötä, ja siinä oli myös vanhan pirtin tupa. Ja saunakin taisi olla. Sellainen minunkin pitää joskus saada, vaikka se oli kyllä ihan uutta tuotantoa. Vanhana sellaista ei kyllä varmaankaan löydä. Ei Suomessa ole ollut tapana tehdä nukketaloja, harvinaista se on. Ainakin ennen oli, nykyään se on muotiasia. Amerikassa on ollut sellainen traditio, että tehdään tyttärelle kotitalo miniatyyrinä nukketaloksi. Hyvä idea. Noita repliikkejä näkee sitten paljon vielä tänä päivänä siellä USAssa.

Tulee mieleen maaseutuelämä ennen. Halusin ne farmit kokoelmaani, koska olen kerran itse "maalaispoika" tai kasvanut maalla pienenä. Minulla on paljon hyviä muistoja.

Pariisin nukkemuseossa on muutama antiikki nukketalo, hienoja ja ylellisiä, mutta kaupunkilaiselämää ne kuvaavat tai ylhäisten elämää ennen vanhaan. Meidät landepaukut on unohdettu tai jäänyt huomiotta, tavallinen kansa.

Telkkari uutisissa näytetään välillä, miten pariisilaislapset vierailevat Pariisin maatalousnäyttelyssä ja heille järjestetään lomia joissakin eläinfarmi lomapaikoissa, joissa he voivat käydä katsomassa maatilan possuja, lehmiä, vasikoita, hevosia, lampaita, kanoja... Ihan uusi maailma lapsille. Rikastuttava se on.

Tässä on kuva noin 20-luvun nukketalostani ja alla olevasta linkistä se löytyy isommassa koossa:http://farm5.static.flickr.com/4007/4345314599_8749134bd6_o.jpg

Suomen ilmastossa ei kyllä tällaisia avonaisia talleja voisi olla. Tampereen Vapriikin lelunäyttelyssä on esillä 1900-luvun alun saksalainen hevostalli. Se on myös avonainen. Ranskassa niitä on myös ollut kuten varmaan yleensä täällä etelämpänä joka paikassa.

Laitoin tähän otsikoksi maalaisromantiikkaa. Romantisoitua maalaiselämää monen vuoden takaa, ajan kultaamana. Mutta todellisuus oli kyllä silloin vanhaan aikaan ihan muuta. Raskasta työtä paljon, ei ollut koneita. Köyhää ja vaatimatonta arkipäivää, tultiin vähällä toimeen, ei tiedetty paljoa ylellisyydestä eikä nykyajan mukavuuksista. Ei ollut ylituotantoa, kun hevosilla työskenneltiin.

Koko ajan häviää vanhoja ammatteja ja toisaalta syntyy taas uusia ajan mukana. Kaikkia tarvitaan.

Saksassa Teollisen kulttuurin museossa oli eri ammattien historiaa. Kun katselee taaksepäin kyllä huomaa, että tämä 21.vuosisadan elämä on talouskriisistä huolimatta ihan toista maailmaa. Me päästään paljon helpommalla kuin entiset sukupolvet. Mutta me olemme silti tyytymättömiä usein, vaikka  elintasoyhteiskunnassa elämme.

http://www.sarka.fi/

http://www.vantaanmaatalousmuseo.fi/nayttely.html

http://www.gardenia-helsinki.fi/maatalousmuseo.htm

http://www.helsinki.fi/viikki/maatalousmuseo.html

http://designer2.kotisivut.com/?page=65.12.3&area=65
Sipoon maatalousmuseo

Sipoon koulumuseo:

http://designer2.kotisivut.com/?page=65.12.2&area=65

http://www.kokemaki.fi/palvelut/vapaa-aika/kulttuuri/museot/kokemaen_maatalousmuseo/

http://museo.eurajoki.fi/maatal01.html

Eurajoen maatalous- ja koulumuseo

http://museo.eurajoki.fi/koulum02.html

Tässä alla linkkejä ulkomaisiin maatalousmuseoihin:

http://museum.agropolis.fr/default.htm

http://www.coltines.com/musee.htm

http://www.jtosti.com/musee/liens.html

http://www.ac-nancy-metz.fr/IA88/syndicat/darney_cibp/V_Ferme/ferme.html

http://www.museum.hu/index_en.php Maatalousmuseo Budapestissä Unkarissa

http://www.agriculture.technomuses.ca/francais/indexhpnagr.cfm
Maatalousmuseo Kanadassa

"For the child who believes milk comes from the grocery store instead of a cow..."

http://www.agriculturalmuseum.org/about.htm

http://flaagmuseum.ning.com/photo

http://myagmuseum.com/Florida_Agricultural_Museum_History...

http://www.ag-museum.mb.ca/auxiliary/index.html "Reunion Ladies Activities is derived of volunteer women interested in preserving our homemaking heritage..."

http://pasto.cas.psu.edu/

"Visitors to the Pasto Agricultural Museum journey back to a time when farmers used muscle power, both human and animal, to produce food and fiber.

http://www.museevirtuel-virtualmuseum.ca/GetMuseumProfile...

"Not long ago, most Canadians lived on farms or in small towns. The Canada Agriculture Museum celebrates our rural heritage and reminds us of our roots. You can explore the sights, sounds and smells of traditional farm life."

http://en.wikipedia.org/wiki/Open-air_museum

http://www.gardskulla.fi/events.htm

http://www.crosskeysantiques.com/Miscellaneous/German_Doll_House.htm

Tässä nettisivut, joissa on ihan sama nukketalo, joka minulla on. Se 1800-luvun. Ihan pieniä yksityiskohta eroja. Minulla ei ole 'carvings - notably Saint George and the Dragon' - eli noita Pyhä Yrjö ja lohikäärme puukaiverruksia omassa nukketalossani. Ja ulko-ovi aukeaa minulla vain alakerrokseen eikä kahteen kerrokseen kuten tuossa toisessa. Minulla sitä vastoin katto voidaan ottaa pois ja sisältä löytyy huone, sellaisia olen nähnyt muissakin 1800-luvun nukketaloissa.

Pari kolme vuotta sitten hain joka taholta tietoa tästä nukketalosta ja nyt sitten sattumalta törmään toiseen samanlaiseen.

Suurin yllätys on tuo amerikkalaisen antiikkikaupan hinta:

$15,000.00

Toisaalta näyttää siltä, että amerikkalaiset hinnat voivat olla kuplahintoja. Ne vaihtelevat laidasta laitaan joissakin tapauksissa ja myyntipaikoista riippuen. Vaikka ei varmaankaan kyllä kaikkien hinnat. Nyt hintahaitari on noin 2000$ - 15 000$.

Tämän antiikkiliikkeen mukaan se on saksalaista tekoa. Se ajoittaa sen myös paljon vanhemmaksi 1850-luvulle, vaikka minä sain monelta kansainväliseltä ammattilaiselta internetissä 1881 vuosiluvun sen valmistusvuodeksi.

Tässä alla on kuvat minun nukketalostani edestä ja takaa. Myös takaosa on erilainen kuin netissä myynnissä oleva.

Siinä vielä linkit 'Pyhä Yrjö ja lohikäärme' symboliikasta.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pyh%C3%A4_Yrj%C3%B6 

http://fr.wikipedia.org/wiki/Georges_de_Lydda

http://myoldbear.free.fr/textes/finnois/kotiliesi1930.pdf

http://www.positiivarit.fi/Content.aspx?c525966a-b3f8-4586-bcf7-48666c8f5e3d

http://karppila.vuodatus.net/blog/2070021/vanhat-leikit-takaisin/

 http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/elvytet%C3%A4%C3%A4n-vanhat-pihaleikit/401416

http://www.hel2.fi/kaumuseo/mammutistamarsuun/index.htm

http://www.valt.helsinki.fi/projects/kmuisti/matapupu/pukki/juuret/1e1.htm

http://www.nba.fi/fi/keruuarkisto_leikit_lapset

http://www.ilias.fi/raami48.html

http://www.piikkioseura.net/joulutavat.htm

"Jouluämmänä ja -äijänä naapurikylissä käynti on ikivanha tapa. Pukeuduttiin niin, ettei tunnettaisi, kasvoilla jokin peite. Kylillä taasen pidettiin melkeinpä kunnia-asiana saada kävijöistä selvyys. Taloissa, joissa käytiin, tanssittiinkin niissä olleiden kanssa."

Tuosta tulee mieleeni:

Me käytiin "puttiimassa" joulunaikaan Tarvasjoella 60-luvulla. Haettiin vanhat vaatteet vintistä, oltiin niin kuin vanhoja mummoja huivit päässä.Tehtiin pahvista naamiot, johon reiät silmiä ja suuta varten, että naapurit eivät tunnistaisi meitä. Kerran saatiin yhdeltä  vanhalta emännältä jäätälöä palkaksi. Se oli suurta herkkua siihen aikaan ja harvoin sitä sai, koska jääkaappeja ei ollut joka huushollissa ja kallista se myös oli. Mutta sen syöminen oli vaikeaa naamari päässä! Kyllä meitä nauratti! - Oltiin ihan tosissamme, kun uskottiin, että lähinaapuri ei meitä tunnistanut!

Talvisaikaan meillä oli kotona aina pihalla suuri lumilinna, oikein komea. Pojat sen rakensivat. Ja me leikittiin siellä päivät pitkät, vaikka oli paljon pakkasta. Lumilyhty me tehtiin myös itse, se oli helpompi tehdä, kun oltiin vielä pieniä. Sen sisälle laitettiin kynttilä, ja niin saatiin oikein juhlavalaistus lumilinnaan. Talvet olivat aina kylmiä ja lumisia.

Keväisin tehtiin kuraleikki talon nurkkiin. Se oli sitten "keittiönä', jossa touhuttiin vanhoilla purkeilla. Tehtiin kurakakkuja jne. Aika ei tullut koskaan pitkäksi.

Vintissä myllääminen oli myös yksi ajanvietteemme. Joskus oltiin siellä melkein koko päivä.

Me saatiin aika vapaasti tehdä kaikkea. Jos olisi kielletty tekemästä sitä tai tätä, olisi se ollut tylsää. Toisaalta oli meillä silti aina rajat isossa  kuusilapsisessa perheessä, muuten olisi tullut täys kaaos taloon ilman kuria. Muistan, miten aina välillä äiti komensi meidän koko mukulasakin olemaan hiiren hiljaa. Ja jos ei uskottu, isä korotti äänensä ja sanoi viimeisen sanan. Siinä vaiheessa paras oli jo totella kaikkien.

"Miss Suomea" me leikittiin myös kolmestaan naapurin ystävän kanssa. Silloin haettiin vanhat vaatteet vintistä ja laitettiin ittemme koreaksi...

Nyt minulla on täällä nukkenallemuseossa sekatavarakauppa-nukketalo 50-luvulta. Sitä minä ihmettelen. Jo silloin jotkut lapset saivat niin hienon kaupan. Meillä oli myös leikkikauppa. Koottiin keittiöstä äidin kaikki vanhat tyhjät talouspurkit, joista rakennettiin pikkuhiljaa kauppa. Ihan hieno siitäkin tuli. Kierrätystä se oli, modernisti sanottuna. Naapurin likoilla vasta oli unelmakauppa, neljä hyllyseinää täynnä tavaraa noin metrin korkeudella. He olivat sitä rakentaneet jo pitemmän aikaa ja olivat meitä vanhempia. Kekseliäästi se oli tehty ja siinä tarvitsi olla pitkäjännitteinen, ei sellaista hetkessä saanut koolle. Sitä me käytiin aina joskus ihailemassa, kun oltiin siellä kylässä.

Yksi "leikki" meillä myös oli loppukesästä: Käytiin papuvarkaissa naapurien pelloilla. Se oli aina hauskempaa kuin omalla maalla, koska oli jännittävää tehdä jotakin salassa ja sellaista, mikä oli kiellettyä. Kauhean yleistä se oli. Kysyttiin vaan toisilta lapsilta: "Oletteks käynee papuvarkais?" Yksi kerta muisteltiin sitä yhden vanhan ystävän kanssa. Hän sanoi, ettekö muista, että käskitte minun mennä ensin sinne naapuriin kysymään, missä teidän papumaa on! - Hänet, joka oli pari vuotta meitä nuorempi, laitettiin ensi urkkimaan. - Vaikka se naapuritalonväki oli hyvin lapsiystävällistä ja ymmärtäväistä porukkaa. Nauroivat he meitä, mitä nyt taas mukulat touhusivat. Heillä ei ollut itsellä lapsia. Käytiin siellä kylässä ihan vaan karkkia hakemassa.

http://tieku.fi/kysy-meilta/lasten-leikit-ovat-kansainvalisia

http://www.nuorisoseurat.fi/modules.php?op=modload&name=News&file=article&sid=566&mode=thread&order=0&thold=0

Tässä lopuksi menovinkki toukokuusta alkaen. Liedossa Turun lähellä on mielenkiintoinen näyttely:

http://www.museot.fi/nayttelykalenteri/index.php?nayttely_id=4747

Vanhoja leluja ja leikkejä

Nukenvaunut Liedon Vanhalinnan kokoelmista.

Liedon Vanhalinna
Sijaintiosoite: Vanha Härkätie 111, 21410 Vanhalinna

Puh. museo (02) 489 6700
Puh. toimisto sama
Fax (02) 489 6711

www.vanhalinna.fi

Leluja sekä vanhoja loruja ja leikkejä 1800-luvun lopulta 1950-luvulle.

Kausi:
Toukokuu 2010–Lokakuu 2010

http://www.hmp.fi/

2.2. vietetään ensimmäisen kerran valtakunnallista kaksosten päivää. HMP järjestää päivän kunniaksi tapahtuman Helsingin Kaivopuistossa, johon toivotaan paljon kaksosia - niin lapsia kuin aikuisiakin.

Suunnittelen parhaillaan matkaa. Nyt se on pieni edestakainen kolmen päivän reisu naapurissa. Kerron enemmän ensi viikolla.

Jännittää hiukan, koska ilmat eivät ole parhaat mahdolliset tällä hetkellä. Seuraan joka päivä sääennusteita netissä.

Kirjoitin tästä 2. päivä. Nyt on 5.päivä ja kuulin juuri, että matka siirtyy myöhemmäksi. Toisaalta hyvä, ilma tulee keväiseksi piakkoin täällä etelämpänä, eikä sitten tarvitse murehtia, että lumi sekoittaa matkasuunnitelmat.

http://www.germany-tourism.de/ENG/culture_and_events/shopping_tips_tlshopping-id1088-fstadt_topshopping.htm

http://www.giengen.de/

http://www.travelsthroughgermany.com/TicketsReservations.htm

http://www.stuttgart-tourist.de/ENG/ipoint/stadtplan.htm

http://www.tourismus-bw.de/stuttgart.233349.1403,232927,232934,233110,233146,233146.htm

http://www.weatheronline.co.uk/weather/maps/city?&LEVEL=101&WMO=10738&LANG=en

http://www.blogger.com/profile/08676716258714753895

http://www.leblogantiquites.com/

http://www.toytowngermany.com/lofi/index.php/t156900.html

http://berlin.angloinfo.com/af/367/berlin-secondhand-and-antique-shops.html

http://www.stuttgart-tourist.de/ENG/leisure/bohnenviertel.htm

"The shops here are also quite different from those in the city centre. Secondhand bookstores, antique shops, galleries, jewellery and craft shops are a treasure trove for those looking for an unusual present or souvenir."

http://www.bohnenviertel.net/

http://www.gelbeseiten.de 

http://www.puppenmuseum-wetzlar.de.vu/

Tässä museopaivakirjan tammikuun tilastot. Eilen kävijöitä oli paljon, mutta muuten yleensä ei ole montaa suomalaista täällä blogissani.

Yksi ystävä monen kymmenen vuoden takaa sanoi, että hän lukee uskollisesti  museopaivakirjaa. Terveisiä vaan Tarjalle Turkuun!

Ja teille kaikille muille lukijoille myös terveisiä, missä päin Suomea sitten lienettekin!

P.S. Kuulin, että täällä on käynyt myös vanhoja koulukavereita. Ei olla nähty 60-luvun jälkeen...

Kirjoittakaa vieraskirjaan, tai kommentoikaa, olisi mukava kuulla teistä!

Tervetuloa mukaan!

En viitsisi kyllä näitä ihan yksikseni kirjoitella, monologia tarkoitan. Tylsää se olisi.

Par jour

Nyt mainostan taas joka paikassa nukketalo näyttelyä, täytyi keksiä sille parempi nimi.

Tässä suomenkieliseen versioon:

"Prinsessan nukketalosta Peppi Pitkätossun Huvikumpuun - 1800-luvun lopulta 2000-luvulle".

Se Peppi Pitkätossun talo, joka minulla on, on valmistettu Suomessa, Martinex Oy on sen valmistaja. Sain sen selville ruotsalaisesta lelumuseosta. Nykyään kun ei sitä enää merkitä useinkaan. Se on modernein ja ainoa muovinen kokoelmassani. Sen mukana on myös pieni Peppi ystävineen.

Tässä ranskankieliseen:

"Des maisons de poupées...

...du XIXème siècle à nos jours

...de la princesse à  Fifi brin d'acier!"

Ja tässä englanninkieliseen:

"From a princess's dollhouse to Pippi Longstocking's Villa Villekulla - from the 19th century to the 21st".

Minulla on niitä nukketaloja nyt kaikkiaan 27, osa on taloja ja osa roomboxeja. Kaikki on järjestetty muiden lelujen joukkoon, koska on tilan puute.

Itse tekemiäni nukkeja vein taas korjuun yläkertaan pahvilaatikkoon, että sain tilaa vanhalle tavaralle. Kaikki vanha ihmisiä kiinnostaa, eikä kotitekoiset räsynuket. Niitä on enää vain ihan muutama esillä. Ei sillä väliä. Pääasia, että olen huomannut sen ajoissa, jo museon ensimmäisenä vuonna 2000. Silloin aloin vaan kasvattaa vanhojen lelujen kokoelmaa.

Toisaalta sota-ajan kangasnuket ovat kyllä liikuttavia, ainakin minusta ja historiaa ne ovat. Kun ei muuta saatu pula-aikana, tehtiin itse kotona vaikka mistä, vanhoista vaatteista. Niinhän Amerikan ensimmäiset taiteelliset tilkkutyöt on tehty, käytetyistä tai kierrätetyistä mini kangaspaloista. Olen nähnyt sellaisen amerikkalaisen tilkkutyönäyttelyn Helsingissä, se oli niin kuin taidenäyttely. Helsingin kansallismuseossa on sota-ajan leluja ja juuri noita nukkeja, ainakin muutama vuosi sitten oli, kun siellä kävin. Osto-ja myyntiliikkeissä on niitä myös aina joskus, mutta ne ovat kalliita, noin 100 euroa täytyy pulittaa. Joskus ostan sellaisen tilaisuuden tullen.

Ranskassa räsynuket eivät ole arvostettuja kuten esim. Amerikassa. Kerran näin internetissä Anne Frankin nuken, tai oletettiin sen olleen hänen mukanaan keskitysleirillä. Nuken arvo nousee hintaan arvaamattomaan, kun on kyse sen omistajan kuuluisuudesta, oli sen materiaali sitten melkein mitä tahansa.

Päivitin uudet näyttely nimet jo myoldbear-sivuille.

- "Jos vaikka tulis joku kattomaa... Saa nährä. Täytyy keksii houkuttimmii turisteil, ettei tääl turhaan touhu."

http://www.vartti.fi/artikkeli/af2b5ddc-0f27-4ab5-ab00-13f44eff0f3e

http://www.theminitimemachine.org/miniatures-collection/

Siinä hyvä video kuvineen nukketalojen historiasta Egyptin hautakaivauksista alkaen.

http://www.hamptonhousebandb.com/print4collector.html

http://www.nationaldollhousegallery.com.au/index.php?mini...

http://yle.fi/alueet/oulu/2010/01/milla-karhu_unohti_nukahtaa_ranualla_1349402.html

http://www.ranuawildlife.fi/?deptid=18397

Tässä vielä Kanadan karhuista:

http://www.chasse-peche.ca/ours-noir.html